Hiivaa ja sokeria

Kasvit tarvitsevat yhteyttämiseen hiilidioksidia, eikä ilmakehän nykyinen hiilidioksiditaso ole kasvuvauhdin kannalta optimaalisella tasolla. Toki kasvit tulevat tällä n. 400 ppm tasollakin toimeen, mutta  enempi olisi parempi. Yhteyttäessään kasvit kuluttavat hiilidioksidia ja alentavat CO2-pitoisuutta huoneessa – tämä aiheuttaa kasvun hidastumista, ellei hiilidioksidia tuoda jostain lisää. Tämän takia kasvihuoneissa tuotetaan keinotekoisesti lisää hiilidioksidia kasvien käyttöön; esimerkiksi talvella poltetaan monesti nestekaasua (propaani, butaani tai näiden sekoitus) joka palaa puhtaasti tuottaen lämpöä ja hiilidioksidia.

”As a rule of thumb, a drop in carbon dioxide levels below ambient has a stronger effect than supplementation above ambient.”

Kesällä lämpöä on liikaakin, joten piti löytää jotain muuta. Törmäsinkin netissä konstiin, jolla tehdä käymisteitse hiilidioksidia. Systeemi oli halpa ja helppo kasata. Sokeri, hiiva ja ruokasooda porisevat sekoitussuhteesta riippuen 1-2 viikkoa tuottaen hiilidioksidia (ja tietysti alkomahoolia). Kun alkoholia on käymisastiassa liikaa, kuolevat hyödylliset mikrobit ja kaasuntuotto loppuu – sitten valmistetaan uusi liuos. Tosimies tietysti juo tuon hieman keppanaa vahvemman liejun. 🙂 Tilasin vielä CO2-pitoisuusmittarin jotta voin seurata, syntyykö hiilidioksidia niin paljon, että se näkyisi tuon testilaboratorio-kasvihuoneeni mikroilmastossa. Sitten tietää, onko hommaa järkeä skaalata ulkokasvihuoneeseen.

Itselläni tuli käymisastiaksi 5l vesipönttö, johon kippasin 1,5 litraa kidesokeria, 3tl ruokasoodaa ja reilu 1tl kuivahiivaa. Muodostuva kaasu johdetaan käymissäiliöstä toiseen vesisäiliöön, jonka avulla voi seurailla kaasun muodostumista ja tehdä uuden seoksen, kun kuplien tulo loppuu. Omassa setupissani johdan kaasun vesipöntöstä letkua pitkin T-haaraan, josta lähtee kaksi rei’itettyä letkua, ideana levittää kaasu koko tilaan. Kaasun levittämiseksi monet laittavat ulostuloputken suulle tuulettimen. Joudun ehkä siirtämään kaasun ulostulopaikan ylätasolta alemmas kasvien tasolle, sillä vaikka CO2 onkin ilmaa raskaampaa, tekevät lamput todennäköisesti sen verran lämmintä nousevaa ilmavirtausta että hiilidioksidini ei päädy kasveille asti. Tätä pitänee ensin CO2-mittarilla vähän seurailla ennen kuin lähtee muuttelemaan.

Laitoin avokadot lämpömatolle, josko itäisivät nopeammin. Muutaman viikon nämä viettivät takan reunalla, jokunen siemen jo halkeili lupaavasti siinäkin. Olisi mukavaa, jos kesän vesiviljelyissä olisi riittävästi taimia menetelmien testailuun, osa kun kuitenkin testailun seurauksena kuolee.

Ananaskirsikoiden kasvunopeus on aika hämmentävää katseltavaa. 15 päivää on näiden kuvien välinen aika, ananaskirsikoita siis nuo jotka ovat isoissa kivivillakuutioissa, ovat vaan hieman vaihtaneet paikkaa. Lähtivät lentoon kun saivat kunnolla valoa ja lannoitetta. Samoissa kuvissa pienissä kivivilloissa salaatti ja basilika ovat suoriutuneet huomattavasti hitaammin, johtunee siitä, että siirsin ne liian aikaisin NFT:lle. Myös ravinneliuos on rehujen makuun liian väkevää (EC 2,7 mS/cm).

Kiinan vesisumuttimet näyttävät toimivan, mutta aika vähäistä on sumuntuotto (kuvassa sumumäärä näyttää vielä todellisuuttakin aneemisemmalta) – toisaalta näiden värkkien hinta oli about kuusi taalaa kappale, joten ei voi valittaa. Näitä löytyy nyt useampia, joten saan laitettua fogponics-testin pystyyn esimerkiksi muutto- tai parvekelaatikkoon. Kesällä olisi mielenkiintoista testata fogponicsia, floating raftia ja NFT:tä rinnakkain samalla kasvilla. High pressure aeroponics on hienointa hommaa kaikista, mutta se vaatii sitten korkeapainevesipumpun, painesäiliön, filtterit ja sumuttimet – ajallisesti isompi investointi jota en nyt viitsi tälle kaudelle alkaa tekemään, kun on muutenkin paljon harjoiteltavaa yksinkertaisemmissakin menetelmissä.

Unboxing + seurantakuvat

Kiinasta tuli kasa energiansäästölamppuja (10x 150W, 2700K ja 5500K värilämpötiloilla) sekä 5x 35W lämpömatot. Vielä odottelen verkkoruukkuja ja muuta sälää jotta voin laittaa taimikasvatukset pystyyn.

Nuo maitopurkin kokoiset energiansäästölamput ovat komean näköisiä mutta valoteho ei silmämääräisesti vakuuta 150W veroiseksi. Pitää nyt vielä mitata kulutus ja valoteho ennen kuin tuomitsee. Jos osoittautuvat täysin susiksi, tulee tilalle aikanaan T5 loisteputkia ja niitähän saa halvalla ihan Suomestakin. Noille on luvattu vain about 8000h käyttöaikaa, joka on aika vähän, mutta olihan nuo halpojakin. Katsotaan miten käy.

Lämpötilan mukaan automaattisesti aukeavat kasvihuoneen luukun avaajat tuli myös tilattua. Nopeasti testasin avaajien sylinterien toimivuuden lämmittämällä ne patterin päällä ja pitämällä sitten kylmän ikkunan vieressä. Vain yksi näyttäisi toimivan, mutta en ole kokeillut säätää ollenkaan. Kuten näkyy, ykkönen on toiminut kuten piti, ja se taisi olla se minkä ruuvasin ihan auki. Joten en tuomitse näitäkään vielä. Tein tuon raportin oikeastaan laittaakseni nettikaupan palautteen liitteeksi, mutta tutkitaan nyt vielä ennen kuin hutkitaan 🙂 ja kyseinen tuote tässä.

Ja sitä seurantaa seuraavaksi. Aika kivasti on kurkku venähtänyt, samaten ananaskirsikka näyttää oikein kivalta. Salaatti ja basilika virkistyvät toivottavasti nyt kun valon määrä lisääntyi. Poistin kuitukankaan koska se oli värjäytynyt vihreäksi ja alkoi kerätä limaa, kuuntelen mieluummin lorinaa kuin siivoan koko ajan noita pyttyjä. pH- ja EC-mittarit tulivat myös postissa, rannevakiolla olen onnistunut näemmä säätämään molemmat arvot jotakuinkin kohdalleen, mutta nyt pääsee sitten hienosäätämään nekin asianmukaisilla laitteilla.

 

Muutin hiukan Trofastin huonejärjestystä eilen illalla, nyt kurkku pääsee kasvaessaan lepäilemään tuon muovikannen päälle.

Kiinan paketeista tuli myös ultraäänisumuttimet. Näistä väsäilen fogponics-kokeilun varmaankin parvekelaatikoihin, kiinnostaa kovasti tuo fogponics menetelmänä. NASA on todennut menetelmän tehokkaimmaksi tavaksi tuottaa safkaa (avaruuteen on hieman tehotonta roudata multaa ja kanankakkaa), joten pitäähän sitä nyt amatöörin uskoa fiksumpiaan ja kokeilla.

Pari seurantakuvaa

Alla pari kuvaa muistiinpanoiksi itselle kasvun seurantaa varten. Kuvat otettu 18.1.16.

 

Vaahtomuovinpala tuntuu pysyvän sopivan märkänä, vaikuttaa siis kelpo alustalta kasvatteluun. Nämä nimenomaiset testitaimet vähän kärsivät siirtäessäni ne talouspaperista pois, kun hennot juuret katkesivat. Ensi kerralla idätän siemenet suoraan vaahtomuovinpaloihin, jotka lilluvat riittävän kosteassa, sijoitettuina Bilteman minikasvihuoneeseen, joka lepää aliexpressistä tilatun lämpömaton päällä (35W lämpömatto, tarkoitettu terraarioihin liskojen lämmittelyyn :D). Kun taimia puskee, on niitä valaisemassa reilun kilowatin edestä energiansäästölamppuja. Onneksi taimivaihe ei ole pitkä, muuten tulisi aika kalliiksi.

Jahka Kiinan tilaukset alkavat tippua joskus helmikuun alussa, pääsen viimeinkin iskemään taimitarhan tulille alakertaan. Siemeniä löytyy jo reilut parisenkymmentä sorttia. Välineitä on tilattu siten, että on valmius kasvattaa 200 tainta omassa kellarissa. Vesiviljelyyn siirrettynä tuo määrä tarkoittaisi n. 50 juoksumetriä putki-NFT:tä (neljä kasvia metrille), jos itävyys olisi 100%.

Taimet toimivat sitten hyvänä pakotteena/motivaattorina itselle mennä ulos lumihankeen ihmettelemään kasvihuoneen peittämistä (tällä hetkellä kasvihuoneeni on pelkkä luuranko ilman katemateriaaleja). Kuvassa lähinnäolevan kasvarin päästä olen vuokrannut 8 metriä. Sähkötolppa jää juuri kuvasta ulos oikealla – mukavaa, ettei tarvitse vetää lakua kaukaa.

Jos 16mm polykarbonaattikennolevyä löytyy jostain riittävän edukkaasti, teen katteet siitä. Muuten ostan rullan EVA-muovia mistä halvimmalla löytyy. Itse Nft:n rakentaminen on sinänsä aika simppeliä: rautakaupasta 50mm polypropeeniputkea, vesiputkia ja liitoshilppeitä kassillinen, Ikeasta pari isoa muovilaatikkoa vesisäiliöiksi, pari isoa akvaariopumppua ja kehikon rakentelu painekyllästetystä puusta. Aikeissa tehdä kaksi erillistä NFT-systeemiä, toiseen ehkä halkaisijaltaan 75mm putkesta isompia kasveja varten. Salaatit, mansikat, yrtit ja muu perussetti pärjännee 50mm putkessa.

Kuten kuvasta näkyy, on kasvihuoneessa tuollaiset betoniset kasvatuspenkit, leveydeltäään reilu metri. Noiden penkkien sisälle rakennan NFT:t, jättäen keskikäytävän vapaaksi huoltoja varten. Jos jaksan piirtää CAD-kuvan suunnitelmasta jossain vaiheessa niin laitan näytille.

Alkuhöpinät

Innostuin vesiviljelyn perusajatuksesta alkuvuodesta 2016 siinä määrin, että halusin kokeilla itsekin – nyt kun on tilat ja paikat missä askarrella. Tavoitteena on tuottaa mahdollisimman vähällä vaivalla mahdollisimman paljon ruokaa perheen syötäväksi. Paino tulee olemaan perusvihanneksissa (salaatit, yrtit, tomaatit, kurkut) ja testimielessä jotain vähän erikoisempaa (ananaskirsikka, latva-artisokka, munakoiso) ja todennäköisyyksiä uhmaten jotain trooppista (avokado, taatelipalmu). Touhuun suhtaudutaan asian vaatimalla vakavuudella, toisaalta yhtä tärkeää on, että lapsetkin pääsevät mukaan ja näkevät mistä ruoka tulee, joten turhaa tiukkapipoisuutta vältetään.

Tähtäimessä on siirtää vasemman kuvan avokado (n. 3kk iältään, mittaa 30cm) ja vielä surkean kokoinen taatelipalmun taimi vesiviljelyyn kasvihuoneeseen, lämpötilojen niin salliessa. 

Pienen tutkiskelun jälkeen olen todennut NFT-tekniikan (Nutrient Film Technique) parhaaksi vesiviljelymenetelmäksi omaan käyttööni. Testimielessä tilasin Kiinasta myös muutaman ultraäänisumuttimen fogponics-testailua varten. Kun aika ja kyvyt sallivat, pyrkimys on tuoda mukaan tärkeimpien parametrien seurantaa Arduino-pohjalta, mahdollisesti myös prosessin kontrollointia ja yksinkertaista automaatiota ja/tai etäohjausta netin kautta. Palikka kerrallaan kuitenkin rakennellaan, pikkuhiljaa. Kaikkia rakenteluja varten on käytettävissä ulkona kasvihuone ja sisätiloissa puolilämmin/lämmin kellari. Multaviljelyjä vartenkin on pihalla tilaa. Budjetti pyritään pitämään järkevänä, mutta ajatuksena on, että harrastus saa tietysti jotain maksaakin – varsinkin, kun sen voidaan odottaa jotain joskus tuottavankin.

Väliaineeton viljely suljetussa vedenkierrossa mahdollistaa paljon sellaista prosessinohjausta, joka perinteisellä multaviljelyllä jää haaveeksi. Kaikenlainen automaatio ja  datan kerääminen esim. veden kierrätykseen ja vesikemiaan liittyen on helppoa vesiviljelyssä. Netissä on vino pino esimerkkejä siitä, miten vesiviljelyjärjestelmän kaikkia olennaisia muuttuja voidaan mitata ja kontrolloida open source-pohjalta halvoilla, itse rakennetuilla systeemeillä. Lisäksi, taitaa vesiviljelyn ”best execution” olla luomuakin luomumpaa, jos ajatellaan ympäristöjalanjälkeä. Uskon asian olevan näin myös valmiiden tuotteiden ravinnepitoisuuden kannalta, sillä juurille voidaan syöttää turbovauhdilla hapekasta vettä ja kasvuvaiheen kannalta aina oikea määrä lannoitetta.

Blogi sisältää vesiviljely-innostuksen sytyttyä ensimmäisten tuotosten dokumentointia, hajanaisia muistiinpanoja ja mahdollisesti joskus hyödyllisen vinkin tai tiedonjyväsen sellaisia etsivälle. Pääpaino on kuvissa, erilaisissa kokeiluissa ja touhun tuloksissa – fiilistelyä netti on pullollaan muutenkin.

Tämän videon innostamana väkersin kellariin ensimmäisen NFT-systeemini. Omasta versiostani puuttuu patolevy, mutta hyvin näkyy vesi soljuvan tasolla ilmankin.

Lamppuina kuvista poiketen nykyään 5kpl nurkista löytyneitä energiansäästölamppuja ja ledipötkylä, joka tuli joskus Kiinasta hankittua. Pumppuja 2kpl, 5W kumpikin, max. nostokorkeus 70cm paikkeilla. Valojen ilmoitetut tehot ovat 15…25W/kpl, värilämpötilat 2700 ja 5500 Kelvinin luokkaa. En ole jaksanut mitata lukseja kasvatusetäisyydeltä, vaikka siihenkin ilmeisesti helppo appi Playstoresta löytyy. Systeemi kyhättiin kasaan mentaliteetilla ”mieluummin valmista kuin optimaalista tai kaunista”. Tarvikkeet: Motonet, Bauhaus, Ikea, Viherpeukku.fi, aliexpress.com.

Kokeilen tuossa pikku nft-systeemissä etupäässä erilaisia kasvatusalustoja. Sato on syntyessään onnekas sivutuote. Nyt on menossa testi vaahtomuoville: viilsin vaahtomuovipehmusteen palaan (40x40x13mm) paikan siemenelle, toiselle puolelle isompi reikä ulos tuleville juurille. Näitä paloja tein kolme, tökkäsin niihin muovipurkki-talouspaperipatentissa parin sentin haituviksi idätetyt basilikan ja pari rukolaa. Nft:ssä kasvaa lisäksi pari ananaskirsikantainta kookosbriketissä ja kurkuntaimi kivivillassa. Perliittiin tapoin aiemmin pari tomaatintainta, olivat liian nuoria nft:hen. Tuo 10 kilon säkki perliittiä jäänee varaston nurkkaan: en jotenkin pidä siitä perliittimurun kanssa pelaamisesta.

Etsinnässä on kesää ja kasvihuonetta silmälläpitäen mahdollisimman vähän työvaiheita sisältävä systeemi, jossa voisin yhdessä alustassa kasvattaa kasvin siemenestä sadonkorjuuseen asti: juurien repiminen, taimien siirtely purkista toiseen ja näistä aiheutuvat kasvun häiriöt eivät minulle edusta tehokasta viljelyä. Tällä hetkellä vahvimmalta ehdokkaalta näyttää vaahtomuovikuutio + verkkoruukkuyhdistelmä: vaahtomuovissa voi idättää, ja kun juuret puskevat kuutiotuuman kokoisesta vaahtomuovista läpi, voi kuution laittaa pieneen verkkoruukkuun ja laittaa nft:hen. Vaahtomuovissa tällä hetkellä arveluttaa ainoastaan polyuretaanin (josta vaahtomuovi on tehty) mahdolliset liukenemiset veteen, joten joku natural fiber -ratkaisu voi tulla kyseeseen tästä syystä – esimerkiksi selluloosapohjainen pesusieni – mutta asian tutkinta ja taloudellisen kestokyvyn arviointi kesken.

Katkaisen tähän – tästä eteenpäin pyrin postaamaan enemmän kuvia suhteessa tekstiin.