Kasvit tarvitsevat yhteyttämiseen hiilidioksidia, eikä ilmakehän nykyinen hiilidioksiditaso ole kasvuvauhdin kannalta optimaalisella tasolla. Toki kasvit tulevat tällä n. 400 ppm tasollakin toimeen, mutta enempi olisi parempi. Yhteyttäessään kasvit kuluttavat hiilidioksidia ja alentavat CO2-pitoisuutta huoneessa – tämä aiheuttaa kasvun hidastumista, ellei hiilidioksidia tuoda jostain lisää. Tämän takia kasvihuoneissa tuotetaan keinotekoisesti lisää hiilidioksidia kasvien käyttöön; esimerkiksi talvella poltetaan monesti nestekaasua (propaani, butaani tai näiden sekoitus) joka palaa puhtaasti tuottaen lämpöä ja hiilidioksidia.
Kesällä lämpöä on liikaakin, joten piti löytää jotain muuta. Törmäsinkin netissä konstiin, jolla tehdä käymisteitse hiilidioksidia. Systeemi oli halpa ja helppo kasata. Sokeri, hiiva ja ruokasooda porisevat sekoitussuhteesta riippuen 1-2 viikkoa tuottaen hiilidioksidia (ja tietysti alkomahoolia). Kun alkoholia on käymisastiassa liikaa, kuolevat hyödylliset mikrobit ja kaasuntuotto loppuu – sitten valmistetaan uusi liuos. Tosimies tietysti juo tuon hieman keppanaa vahvemman liejun. 🙂 Tilasin vielä CO2-pitoisuusmittarin jotta voin seurata, syntyykö hiilidioksidia niin paljon, että se näkyisi tuon testilaboratorio-kasvihuoneeni mikroilmastossa. Sitten tietää, onko hommaa järkeä skaalata ulkokasvihuoneeseen.
Itselläni tuli käymisastiaksi 5l vesipönttö, johon kippasin 1,5 litraa kidesokeria, 3tl ruokasoodaa ja reilu 1tl kuivahiivaa. Muodostuva kaasu johdetaan käymissäiliöstä toiseen vesisäiliöön, jonka avulla voi seurailla kaasun muodostumista ja tehdä uuden seoksen, kun kuplien tulo loppuu. Omassa setupissani johdan kaasun vesipöntöstä letkua pitkin T-haaraan, josta lähtee kaksi rei’itettyä letkua, ideana levittää kaasu koko tilaan. Kaasun levittämiseksi monet laittavat ulostuloputken suulle tuulettimen. Joudun ehkä siirtämään kaasun ulostulopaikan ylätasolta alemmas kasvien tasolle, sillä vaikka CO2 onkin ilmaa raskaampaa, tekevät lamput todennäköisesti sen verran lämmintä nousevaa ilmavirtausta että hiilidioksidini ei päädy kasveille asti. Tätä pitänee ensin CO2-mittarilla vähän seurailla ennen kuin lähtee muuttelemaan.
Laitoin avokadot lämpömatolle, josko itäisivät nopeammin. Muutaman viikon nämä viettivät takan reunalla, jokunen siemen jo halkeili lupaavasti siinäkin. Olisi mukavaa, jos kesän vesiviljelyissä olisi riittävästi taimia menetelmien testailuun, osa kun kuitenkin testailun seurauksena kuolee.
Ananaskirsikoiden kasvunopeus on aika hämmentävää katseltavaa. 15 päivää on näiden kuvien välinen aika, ananaskirsikoita siis nuo jotka ovat isoissa kivivillakuutioissa, ovat vaan hieman vaihtaneet paikkaa. Lähtivät lentoon kun saivat kunnolla valoa ja lannoitetta. Samoissa kuvissa pienissä kivivilloissa salaatti ja basilika ovat suoriutuneet huomattavasti hitaammin, johtunee siitä, että siirsin ne liian aikaisin NFT:lle. Myös ravinneliuos on rehujen makuun liian väkevää (EC 2,7 mS/cm).
Kiinan vesisumuttimet näyttävät toimivan, mutta aika vähäistä on sumuntuotto (kuvassa sumumäärä näyttää vielä todellisuuttakin aneemisemmalta) – toisaalta näiden värkkien hinta oli about kuusi taalaa kappale, joten ei voi valittaa. Näitä löytyy nyt useampia, joten saan laitettua fogponics-testin pystyyn esimerkiksi muutto- tai parvekelaatikkoon. Kesällä olisi mielenkiintoista testata fogponicsia, floating raftia ja NFT:tä rinnakkain samalla kasvilla. High pressure aeroponics on hienointa hommaa kaikista, mutta se vaatii sitten korkeapainevesipumpun, painesäiliön, filtterit ja sumuttimet – ajallisesti isompi investointi jota en nyt viitsi tälle kaudelle alkaa tekemään, kun on muutenkin paljon harjoiteltavaa yksinkertaisemmissakin menetelmissä.
insinöörin planttu 